tiistai, 26. heinäkuuta 2011

Hei hei!

 19.7.2011

Noin viikko sitten olin Maijan ja Allin kanssa metsälenkillä. Katselin koiriani ilta-auringossa ja ajattelin, että elämä ei ehkä aina ole täydellistä, mutta juuri nyt olen onnellinen täällä metsässä.

Tämän blogin tarinat päättyvät tähän, vaikka meillä elämä jatkuu vauhdikkaana punaisessa talossa. Toivotamme Maijan ja Allin kanssa blogin lukijoille paljon onnellisia hetkiä. Ja kiitos!

14 kommenttia:

Päivi H-K kirjoitti...

Voihan pyllykkä. :(

Anonyymi kirjoitti...

Hei hei, Maija ja kumppanit!

Harmi, että blogi päättyy, olette olleet mieluista virtuaaliseuraa.

Kiitokset seurasta, voikaa hyvin!

t. Päivi pohjosesta

Päivi H-K kirjoitti...

Aiemmasta spontaanista reaktiosta unohtui: KIITOS, sillä olen viettänyt blogisi parissa monet hyvät hetket. <3

Katri kirjoitti...

No voi kun harmi. Tykkäsin kovasti blogistasi ja tietysti koiriaisten touhut aina kiinnostavat. Ymmärrän kyllä hyvin tämänkin päätöksen, on se itsellänikin ollut monesti mielessä. Oikein hyvää jatkoa ja kaikkea mukavaa elämän poluilla!

Anonyymi kirjoitti...

Hei, Löysin blogisi toissa kesänä, ja olen siitä asti seurannut sitä tiiviisti. Ihanan hyväntuulinen blogi, joka on piristänyt montaa ankeaa päivää. Nyt ihan havahduin, etten ole koskaan palautetta lähettänyt, vaikka positiivista palautetta pitäisi aina muistaa antaa! Kiitos paljon tästä blogista ja kaikkea hyvää! T. Haikea vakiolukija

Villasukka kirjoitti...

Kiitos kuvista ja teksteistä - räveltämössäkään siua ei ole aikoihin näkynyt. Elä häviä kokonaan ♥

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos ihanasta blogistasi ja ajasta jonka olet siihen panostanut. Toivon teille ihania hetkiä töyhöjen kanssa, vauhtiahan tunnetusti riittää=) On ollut ilo ja nautinto lukea blogiasi.
Katja ja Nasu

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos ja kumarrus!
Ymmärrämme, mutta harmittelemme! On ollut ilo seurata teidän elämäänne. Kiitos menneistä vuosista, ja hyvää jatkoa koko konkkaronkalle.
Hilkka, Kiara ja Nelson Jyväskylästä

Eija kirjoitti...

No voihan nenu! Nyt pitää vissiin tarttua useammin puhelimeen? Saatan kyllä seurata viitoittamallasi tiellä...

Miia kirjoitti...

Voi surku. :-( Yhdyn edellä kommentoineeseen anonyymiin: tämän blogin avulla on kirkastettu monta ankeaa päivää. Kiitos siitä ja kaikkea hyvää punaisen talon väelle!

Minna kirjoitti...

Voi kiitos teille, ihan kaikille, sanoista, kiittelyistä ja toivotuksista!

Jännä, että kommentoijat tuntuvat niin tutulta, vaikka ei edes välttämättä olla tavattu.

Karvapartio kirjoitti...

No voihan :( Yksi ihan parhaita blogeja koskaan, jota on luettu joskus naurun kyyneleet silmissä, toisinaan vakavana. Juuri tämän blogin ansiosta päätin, että kun on aika ottaa pienempi koira, se on ehdottomasti bostoninterrieri <3
Kiitos kuitenkin kaikesta tähän asti. Toivottavasti tämä kuitenkin säilyy täällä, sillä minulta on vielä monta tarinaa lukematta!
T: Anu ja pitbullit Serene & Venia

Minna kirjoitti...

Karvapartiolle erityisterveiset! Kiitti ihanasta kommentista. Kertoisin viestisi Maijalle ja Allille, mutta ne nukkua töhisevät tuossa sohvalla mun vieressä :)

Marika : kirjoitti...

Eikä, nyt vasta huomasin. Maija on niin ihana bostonityttö, että sen ja Allin touhuja on ollut tosi mukava seurata. Eroahdistusta pukkaa...mutta yritän kestää.

Lämpimästi kiitokset ja kaikkea hyvää jatkossa! Ehkä jossain bostonitapahtumissa vielä joskus törmätään.

t, Marika & Urkki

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...