Onnea äitille!

Minun äitini on mielestäni erilainen kuin minä. Hän on puuhakas ja energinen toisella tavalla ja toisissa asioissa. Äiti ei osaa olla paikallaan lehdenlukua pidempään. Kahden eläkeläisen huushollissa hänellä riittää järjestelemistä, viledalla pyyhkimistä ja ruuan tekemistä jumalattoman kokoiseen arkkupakastimeen. Minä tulen hulluksi, jos en sosiaalisen työni lisäksi saa päivittäin olla paikallani, lueskella, neuloa ja ajatella rauhassa. 

Olen vanhetessani saanut sätkyjä, kun huomaan joissakin tilanteissa toimivani kuin äiti. Sanon lapselle, että älä laahustele vaan kävele reippaasti.  Pidä ryhti hyvänä. Täytyy syödä nätisti, ei saa kiirehtiä ja tursuta suuta täyteen ruokaa. Olen myös alkanut tympiintyä aikuisten ihmisten holtittomaan viinanjuontiin tilanteissa, joissa kannattaisi toisten ja ennen kaikkea oman itsen takia ottaa iisimmin. Lasiin täälläkään ei syljeskellä, mutta muistutanko äitiäni enemmän kuin arvaankaan?

 

Tein äidille jo huhtikuussa Åsa Tricosan Semele-huivin viileitä kevät- ja kesäpäiviä varten. Väri käy äidin ihoon ja punaiseen tukkaan paremmin kuin hyvin. Langassa on mm. puuvillaa ja kashmiria.

Huivi aloitettiin toisesta päästä ja lehtikuviot neulottiin molemmin puolin sileää osuutta. Alussa oli oltava super-tarkkana, mutta neulominen helpottui vähitellen. Ulkoa en mallia oppinut kokonaan, joten jokainen ohjeen rivi piti lukea.

Tulos on mielestäni aika kiva.

Hyvää äitienpäivää kaikille!