Minulla on onni omistaa kaksi ystävää, jotka olen tuntenut varhaisesta lapsuudesta asti. En edes muista milloin olen Rouva Pulmusen tavannut ensimmäisen kerran, ehkä kuusivuotiaana? Eilen Rouva Pulmunen täytti 40 vuotta.
Rouva Pulmusen kanssa olemme harrastaneet kilpauintia ja käyneet yhdessä koulua. Aikuisena olemme puhelimessa myöntäneet toisillemme Vuoden äiti -palkintoja, kun hermot tuoreen jälkikasvun kanssa ovat venyneet ja lopulta piukeina katkenneet. Oli helpottavaa soittaa ihmiselle, jolle pystyi kertomaan asiat juuri niin karuina kuin ne olivat.
Kenelläkään ei ole sellaista huumorintajua kuin Rouva Pulmusella, ei kenelläkään. Puhuin hänen kanssaan puhelimessa pari päivää sitten ja ilahduin, kuinka hänen huumorinsa svingi saa minut edelleen nauramaan perseeni pohjasta.
Ilman Rouva Pulmusta minä en olisi minä, enkä minä olisi tässä. Onnea ja iloa siis Katille!
Rouva Pulmuselle neuloin pakettiin ihanasta merinolampaan karitsan villasta Daybreak-huivin.
Lanka on höyhenen kevyttä ja unelmaisen pehmeää. Kesä on tulossa, mutta jospa huivista olisi iloa viileinä iltoina rantasaunan terassilla istuessa.
2 kommenttia:
Ihana, niiiin ihana huivi, juuri paras Pulmusen rouvalle!
voi että...sainko minä oman blogipäivityksen...tätä en olisi uskonut kun täytin 30v.,toissa vuonna.
huivi on kaunis kuin taivaan tähdet,minulta on kysytty onko se neulottu koneella..
kevyt se on,hyvin erikoisen tuntuista..en ole törmännyt merinolampaankaritsaan aiemmin,ja tämätuttavuus on mitä parhain.
ystävyys on kuin tuo kaunis huivi,siihenon tuhlattu työtunteja,sitä ei aina tarvitse kantaa mukanaan,mutta aina se on kaapissa ainakin,saatavilla.
Lähetä kommentti