klik
Sain Malabrigon merinovillasta tunikan valmiiksi. Neulomiseen meni ainoastaan 15 päivää, vaikka olen purkanut liian leveäksi muotoutunutta helmaosaa 15-20 senttiä, laskenut levennyssilmukat uudelleen ja kitkuttanut taas eteen päin. Voin onnitella itseäni nopeasta työstä, vaikka en edes neulonut joka päivä enkä hullun kiilto silmissä. Tai jos olikin hullun kiilto, niin ei tämän projektin takia. Malli on erinomainen Ingenue (Wendy Bernard), tosin tunikaksi vaakaraidalla muokattuna.
Koska tämä on eläinblogi, rohkenen kertoa teille, että kun kostutin valmiin tunikan ja levitin sen pyyhkeiden päälle olohuoneen lattialle, Alli kävi kyykkäämässä ripulipaskat hintsusti hihan viereen. Läheltä piti! Kuvassa hihaa on jo siirretty kauemmaksi tästä pikku yllätyksestä.
7 kommenttia:
Voi Alli! Vai tekikö hän mustetahratestimatskua?..öööö... Minä näen siinä perhosen.
Kesää odotellessa!
Kyllä olet aikaansaapa! Mallissa on jotakin 60-lukulaista, simppelin tyylikästä. Itselläni on niin herkkä iho, etten voi pitää villaista ilman aluspuseroa. Siksi tahtovat paksummasta langasta neulotut jäädä vähälle käytölle.
Hyvä sihti muuten Allilla! Oisko tässä kätketty sanoma: neulo vähemmän, rapsuttele ja leikitä minua enemmän? :)
Tuotoksia ihastellen
Päivi Pohjolasta
Joo, selvä paskaperhonen :) Tunika on hieno myös!
Nätti tunika,minähän sanoin että pese vähän liian kuumalla vedellä,saisin siitä sitten uuden tunikan itselleni?
Kiitti kommenteista!
Alli on daideellinen neiti. Tekee perhosen tuosta vaan :DD
Suo anteeksi, mutta nauroin ihan vääränä! En suinkaan vahingonilosta, van myötätunnosta - niin tuttua!
Ihanaa, että tuttua muillekin!
Lähetä kommentti