Eläinlääkäri-episodi

Eräänä päivänä Maija nuolaisi suupieltäni ja varjelkoon kuinka sen henki haisi pahalle. Koirillani ei ole koskaan ollut hammasongelmia, joten nostelin Maisun huulia ja kaivelin kiinnostuneena hampaita näkyviin. Vasemmalla puolella alaleuan poskihampaan juuressa oli jotakin tummaa ja ikenestä tihkutti verta.

Kurkistelin muutamana päivänä koiran suuhun ja kun tilanne ei muuttunut, varasin eläinlääkärille ajan hammaskiven poistoon ja päätin hoitaa samalla Lillin rokotukset ja loishäädön kuntoon.

klik

Lilli, onko hyvä fiilis?
Tai okei, ehkä näen sen ilmeestäsi.

Vastaanotolla eläinlääkäri nukutti Maijan ja kaiveli poskihampaiden välistä lihariekaleen, jonka tuoksu oli mädäntyneen huumaava. Ien oli vetäytynyt ja verinen, joten lääkäri katsoi parhaaksi poistaa hampaan, koska hampaiden väliin voi jäädä tulevaisuudessakin ruokaa ja hampaan hermot ovat tulehtuessaan todella kipeät. Maijan hampaat olivat muuten hyvässä kunnossa ja niissä ei juuri hammaskiveä ollut.

Kun Maija makasi vielä unessa ja Lilli kyyhötti kopassa odottamassa vuoroaan, vastaanotolle saapui koira leikkausta varten. Eläinlääkärin assistentti oli sairaana, joten ihmettelin kuinka lääkäri aikoo selvitä leikkauksesta yksin, varsinkin kun puhelin soi vähän väliä. Sanoin lääkärille, että jos  tässä sairaanhoitajan kädet kelpaavat, niin joudan kyllä auttamaan. Nostin lääkärin apuna nukutetun koiran leikkauspöydälle ja seurasin pintapuudutusruisku kädessä koiran kiveskasvaimen ja kivesten poistoa. Vastailin ahkerasti soivaan puhelimeen ja varasin asiakkaille aikoja. 

Kun kiveshaava oli kursittu kasaan, Lilli sai rokotuksensa ja Maija heräteltiin. Sain lämpimät kiitokset avusta, joka toki oli pientä. 

Helkkarin mukava eläinlääkärireissu. Kerta kaikkiaan.