Hei hei!

 19.7.2011

Noin viikko sitten olin Maijan ja Allin kanssa metsälenkillä. Katselin koiriani ilta-auringossa ja ajattelin, että elämä ei ehkä aina ole täydellistä, mutta juuri nyt olen onnellinen täällä metsässä.

Tämän blogin tarinat päättyvät tähän, vaikka meillä elämä jatkuu vauhdikkaana punaisessa talossa. Toivotamme Maijan ja Allin kanssa blogin lukijoille paljon onnellisia hetkiä. Ja kiitos!

Gentlemanin sukat

Neuloin isälle Nancy Bushin ohjeella Herrasmiehen sukat. Minusta tämä keltavihreä väri on siniseen yhdistettynä kiinnostava tapaus. Lankana on Wollmeisen Zarte Knospe ja My Old Blue Jeans.

Lapsi tuhahti, että ei ole yhtään ukin väri. En kuunnellut ja asialla ei ole oikeastaan merkitystä, koska isäni ei kohteliaana miehenä kerro minulle mielipidettään. Hän kutsuu sukkia keltaisiksi sukiksi.

 

Sukat aloitettiin varresta. Olin erittäin epäileväinen lopputuloksesta päkiään asti, koska neulemalli oli kummallisen röpelöistä ja tylsää neuloa. Sitten sukka yhtäkkiä puhkesi kukkaan. 

Nämä ovat mielestäni livenä yhdet kauniimmista sukista mitä olen tehnyt. Kuvat eivät tee oikeutta värille eikä mallille.

Piirakkalöytö

Rakastan napakanmakuisia piimäpiirakoita, mutta lapsi ei niistä tykkää. Minun piti tehdä ystäville viemisiksi kahvileipää, jota lapsetkin söisivät hyvällä halulla. Löysin Googlettamalla Kokeilevasta keittiöstä kivan mustikkapiirakan ohjeen.

Tämä piirakka ei ole ekstriimiä, hipistelyä tai muutakaan sensaatiomaista. Se on kuin lempeä mummon syli.

 Pakastemustikat ja tuoreet mansikat menossa uuniin.
Ripaus sokeria päällä.

Ja taikina on hyvää.

Itse asiassa taikina on näin hyvää.

Allilla on kiire, ennen kuin pesukoneen luukku menee kiinni.

Piirakka ei kerskaile ulkonäöllä ja tämä kuva on vaatimattomasta kulmapalasta. Mutta antakaa vaatimattomuudelle nyt arvoa.

Tämä on superpehmeä piirakka, jossa maistuvat marjat.
Jotenkin niin suomalaista.

Töyhöt!

Maisu ja Altsu torpalla viikonloppua viettämässä.

Iloista sunnuntaita kaikille!

Wikipedian ihmeellinen maailma

Lapsi suunnattoman huvittuneena meille autossa:
- Arvatkaas. Kun kirjoitin kerran Wikipediaan että PARTA, niin siellä oli sen yhden tähtitieteilijän kuva.
- Esko Valtaojan?
- Nii, just sen. Ja sit kun kirjotin että KALJU, niin arvatkaa kenen kuva siellä oli? No Esko Valtaojan!

 

Esko V. Wikipediassa  

  

Karvoja

klik

Mistä näitä irtokarvoja mun naamaan tulee?

No täältä!

Ja harjauksen jälkeen Peteä ei yhtään huvittais siirtyä häkkiin.

Onnea äitille!

Minun äitini on mielestäni erilainen kuin minä. Hän on puuhakas ja energinen toisella tavalla ja toisissa asioissa. Äiti ei osaa olla paikallaan lehdenlukua pidempään. Kahden eläkeläisen huushollissa hänellä riittää järjestelemistä, viledalla pyyhkimistä ja ruuan tekemistä jumalattoman kokoiseen arkkupakastimeen. Minä tulen hulluksi, jos en sosiaalisen työni lisäksi saa päivittäin olla paikallani, lueskella, neuloa ja ajatella rauhassa. 

Olen vanhetessani saanut sätkyjä, kun huomaan joissakin tilanteissa toimivani kuin äiti. Sanon lapselle, että älä laahustele vaan kävele reippaasti.  Pidä ryhti hyvänä. Täytyy syödä nätisti, ei saa kiirehtiä ja tursuta suuta täyteen ruokaa. Olen myös alkanut tympiintyä aikuisten ihmisten holtittomaan viinanjuontiin tilanteissa, joissa kannattaisi toisten ja ennen kaikkea oman itsen takia ottaa iisimmin. Lasiin täälläkään ei syljeskellä, mutta muistutanko äitiäni enemmän kuin arvaankaan?

 

Tein äidille jo huhtikuussa Åsa Tricosan Semele-huivin viileitä kevät- ja kesäpäiviä varten. Väri käy äidin ihoon ja punaiseen tukkaan paremmin kuin hyvin. Langassa on mm. puuvillaa ja kashmiria.

Huivi aloitettiin toisesta päästä ja lehtikuviot neulottiin molemmin puolin sileää osuutta. Alussa oli oltava super-tarkkana, mutta neulominen helpottui vähitellen. Ulkoa en mallia oppinut kokonaan, joten jokainen ohjeen rivi piti lukea.

Tulos on mielestäni aika kiva.

Hyvää äitienpäivää kaikille!

Rouva Pulmuselle

Minulla on onni omistaa kaksi ystävää, jotka olen tuntenut varhaisesta lapsuudesta asti. En edes muista milloin olen Rouva Pulmusen tavannut ensimmäisen kerran, ehkä kuusivuotiaana? Eilen Rouva Pulmunen täytti 40 vuotta.

Rouva Pulmusen kanssa olemme harrastaneet kilpauintia ja käyneet yhdessä koulua. Aikuisena olemme puhelimessa myöntäneet toisillemme Vuoden äiti -palkintoja, kun hermot tuoreen jälkikasvun kanssa ovat venyneet ja lopulta piukeina katkenneet. Oli helpottavaa soittaa ihmiselle, jolle pystyi kertomaan asiat juuri niin karuina kuin ne olivat.

Kenelläkään ei ole sellaista huumorintajua kuin Rouva Pulmusella, ei kenelläkään. Puhuin hänen kanssaan puhelimessa pari päivää sitten ja ilahduin, kuinka hänen huumorinsa svingi saa minut edelleen nauramaan perseeni pohjasta. 

Ilman Rouva Pulmusta minä en olisi minä, enkä minä olisi tässä. Onnea ja iloa siis Katille!

 

Rouva Pulmuselle neuloin pakettiin ihanasta merinolampaan karitsan villasta Daybreak-huivin. 

  

Lanka on höyhenen kevyttä ja unelmaisen pehmeää. Kesä on tulossa, mutta jospa huivista olisi iloa viileinä iltoina rantasaunan terassilla istuessa.

Syntymäjuhlaa!

 Meillä juhlittiin lapsen syntymäpäivää

  serkkujen kanssa viime sunnuntaina.

Pääsiäislauantaina 22.4.2000 minulle syntyi pieni poika. Sain hänet heti syliini ja hämmästyin, kuinka vastasyntyneen itku ei tuntunutkaan ahdistavalta. Itku oli rauhallista, hyrisevää itkua ja viestitti minulle, että asiat ovat kunnossa. Katsoin vauvan sormia ja muistan, kuinka meillä oli tismalleen samanmuotoiset sormen kynnet.

Vauvasta kasvoi poika, joka rakasti yli kaiken legoja ja jätti autoleikit vähiin. Pienestä pitäen hän inhosi ohjattua kaikki iloisesti mukaan -toimintaa ja kieltäytyi laittamasta tonttuhattua tarhan joulujuhlassa päähänsä. 

Hänestä on kasvanut nuori mies, joka edelleen kyseenalaistaa asioita ja ajattelee omilla aivoillaan. Toivomme miehen kanssa, että tämä piirre ohjaa ja suojaa häntä tulevaisuudessa tekemään itse omat valintansa. Iloitsemme myös lapsen hyvin leikkaavasta huumorista ja tiedonhalusta monia maailman ilmiöitä kohtaan.

Lapsi haaveilee omasta tietokoneesta, joten annoimme hänelle syntymäpäivälahjaksi rahaa säästökassaan. Siellä on jo melko mojova pesämuna mummolta, ukilta, serkuilta ja rakkailta ystäviltämme saatuna.

Koska lahjaksi on kiva saada myös jotain pientä konkreettista, lahjoimme lasta jalapeno-poppareilla. Lapsi rakastaa chiliä ja tulisia mausteita.

Pelit-lehdessä on kiinnostavia juttuja. Lucky Lukea lapsi ei ole ikinä lukenut, mutta me  miehen kanssa muistamme kaiholla Luki Lukea. Niin meillä Kuopiossa 1970-luvulla syntyneet tätä Daltonien vihollista kutsuivat ja kutsuvat edelleen.

Miks se ei pyytäny lahjaksi vaan palloja?

Palloja palloja palloja palloja!